You are viewing hennaelina

Previous 10

Nov. 9th, 2012

piikit

(no subject)

Blogi. Semmonenkin… Eipä oo paljon tullut kirjoiteltua. Elämä on kiireistä, voisi sanoa jopa että hektistä. Ja samalla ei kuitenkaan tapahdu oikein yhtään mitään, istun kotona tietokoneen ja kirjojen ääressä illasta ja viikosta toiseen. Aivot sanoo kohta tilt, silmien verisuonet riks, raks ja poks.

Tähän mennessä koulu on kuitenkin sujunut oikein hyvin. Kaikki välikokeet on siis toistaiseksi menneet läpi – jopa maanantain patofysiologian kakkoskoe, johon lukeminen jäi HYVIN heikolle. Onneksi läpipääsyraja on ”vain” 60%, se antaa vähän pelivaraa. Patoanatomiassa vaadittava 70% ei paljon anna armoa.
Eniten opiskelussa on tänä syksynä ärsyttänyt mieletön kiire – asiat kun sinäänsä on tosi mielenkiintoisia, mutta niitä ei vain ole aikaa opiskella kunnolla. Kun patofysiologian kokeeseen piti opetella kaikki nestetasapainon ja elektrolyyttien häiriöt, happo-emäs tasapainon häiriöt, hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntahäiriöt, kalsiumin ja fosforin ja sitä kautta luuston häiriöt JA kasvaimien kehittyminen, leviäminen ja siihen vaikuttavat asiat, niin siinähän onkin jo ihan mukavasti tekemistä kahdelle päivälle. Ehdin nukkua kolme tuntia ennen koetta ja loppupäivä meni aivan koomassa. Siihen ei kuitenkaan todellakaan olisi ollut varaa, koska torstaina olleeseen patoanatomian kokeeseen tuli kaikki tulehduksiin, immunopatologiaan ja verenkiertoon liittyvät häiriöt, niiden kehittymismekanismit ja seuraukset. Kertauskysymyksiä oli joku 250 (mikä sinäänsä oli mukavan vähän verrattuna edellisen kokeen 400 kertauskysymykseen). Ja kun se ei riitä, että asiat ymmärtää yleisellä tasolla, vaan ne pitää osata luetella latinaksi ja viroksi erittäin pikkutarkasti. Mitkä olivatkaan arteriaalisen hypereemian 5 eri muotoa…
Noh, nukuin sitten myös keskiviikon ja torstain välisenä yönä kolme tuntia. Muutaman tunnin yötorkuilta herätessä olo on kamala, päässä pyörii joku yksittäinen fraasi (eilen aamulla se oli kolmostyypin yliherkkyysreaktio) ja vartin suihku ja kaksi kuppia vahvaa teetä saa olon tuntumaan siltä mitä se on normaalisti herätessä. Onneksi ihan puhdas paniikki potkii aivot ylikierroksille viimeistään kouluun kävellessä. Kokeitten reputtamista ei viitsi edes ajatella, koska aikataulu on jo valmiiksi niin kireä että se vinkuu.

Ensi viikko on ihmeellinen hengähdyshetki ennen loppulukukauden puristusta: ensi viikolla ei ole yhtään koetta! o_O Sitä kompensoidaankin sitten seuraavan viikon neljällä kokeella, joista kaksi on samana päivänä. Mutta tärkeää on, että ensi viikolla saa nukuttua kaikki kertyneet univelat pois, ehdin tehdä referaatit alta pois ja käydä ehkä jopa vähän liikkumassa! Sulista pitää ainakin päästä pelaamaan. :)

Viimeiset viisi viikkoa meneekin sitten varmaan aikamoisessa sumussa: 15 koetta, 2 referaatin palautusta ja 2 esitelmää. Lukusuunnitelma on tehty ja pohjat on hyvät, joten kyllä tästä selvitään, vaikka pakko myöntää että vähän hirvittää. Energiaa ei ole varastossa enää kauheasti jäljellä, mutta sitten mennään jääräpäisyydellä ja sisulla on kun muu ei auta. Ja teellä ja suklaalla. :)

Palkintona odottaa ihana viikon pituinen joululoma Suomessa!! Sitten on edessä paluu Tarttoon (tarkemmin määriteltynä yliopiston kirjastoon) ja loppukokeisiin pänttääminen. Suomeen en ota opiskelumatskuja edes mukaan, se on varma.
Suunniteltiin Minnan ja Inkan kanssa että lomalle mennessä pitää varmaan ottaa kevyet kännit jo laivalla, että saa edes osan ylikierroksista pois mahdollisimman nopeasti. Lepääminenkin pitää aloittaa tänä vuonna tehokkaasti, että ehtii rentoutua kunnolla. On tää hullua, voi herranjestas sentään.

Mutta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kieli sujuu koko ajan paremmin ja paremmin, patofyssan kokeeseen kirjoittelin jo suht pitkiä esseevastauksia viroksi. Lukemiseen ei tarvitse kielen puolesta erityisesti keskittyä ja sanakirjaa en oo käyttänyt aikoihin. Jopa kurssikavereiden heittämästä läpästä alkaa saada pikkuhiljaa jotain selvää.

Ja ensi viikonloppuna on ainejärjestön vuosijuhlat, mahtavaa päästä juhlimaan ja bilettämään kunnolla! Tulee todella tarpeeseen!! Sunnuntaina ei tosin ole varaa pitää krapulapäivää, joten snapsit pitää juottaa jollekin janoisemmalle (mikä tuskin tulee olemaan suurikaan ongelma :).

Kun blogi päivittyy seuraavan kerran, oon toivottavasti jo lääketieteen kandidaatti.

Sep. 9th, 2012

piikit

Alkusyksyn kuulumisia

Ajatukset pyörii päässä sellaista vauhtia, että niitä pitää nyt vähän kiinnittää paperille jotta saan tilaa koulujutuille ja keskittymiskyvylle.

Kesä tuli ja kesä meni ja Helsinki vaihtui Tarttoon sulavalla pyörähdyksellä Wienin kautta.

Jos edellinen kesä töissä oli ”vähän hidas” ja tuottamaton, niin tää kesä oli sitä potenssiin kymmenen. Sain ehkä puolet suunnittelemistani jutuista tehtyä, eikä kesän Do to –lista nyt niin kovin kunnianhimoinen ollut alunperinkään. Mutta mitäpä tuosta, en jaksa stressata moisesta. Lörväily antoi nimittäin aikaa ajattelulle ja nyt kun töihin on saanut vähän etäisyyttä, työpalaset alkavat napsahdella pakoilleen. Kesällä tein töitä ilman mitään suuntaa tai keskittymiskykyä. Nyt miulla taas ei ole aikaa tehdä niitä töitä, mutta kokonaiskuva näyttää selkeältä ja hallittavalta. Oon myös huomannut sen että työt etenee parhaiten silloin, kun en pysty keskittymään niihin täysillä. Jos yritän liikaa, rima nousee liian korkealle enkä saa mitään tehtyä. Pienessä kiireessä ja muitten hommien lomassa asiat etenee.

Varmasti intoa töihin antoi myös ERS:n (European Respiratory Society) kongressi Wienissä syyskuun alussa. Yli 20 000 keuhkoalan tutkijaa, lääkäriä, lääkefirman edustajaa ja jatko-opiskelijaa yhdessä paikassa neljän päivän ajan oli aika hieno kokemus. Kuuntelin erinomaisia luentoja, kävelin messukeskuksen loputtomilla käytävillä ja söin ilmaisia lounaita ja illallisia. Tiistaina esittelin astman päivystyskäyntien riskitekijöistä kertovaa posteria ja sain kehuja ja kiperiä kysymyksiä, mikä oli tosi kivaa. Oppi taas paljon uutta siitä mitä kaikkea pitää huomioida esitelmää/posteria valmistellessa ja sai kuvan siitä, mihin ihmiset kiinnittävät huomion tutkimustuloksia lukiessa.

Itse kaupunki jäi aika lailla mysteeriksi, mutta metroverkko oli kyllä kiitettävän selkeä. :) Ja siellä oli kesä! 26 astetta lämmintä, auringonpaistetta, lämpimiä, pehmeitä, pimeitä iltoja. Sellaista kesää mitä Suomessa ei saatu tänä vuonna ollenkaan.

Tarttoon oli ihana tulla takaisin. Oma kämppä oli kesän soluasumisen jäljiltä niin luksusta, että! Siistiä, hiljaista, valoisaa, tilavaa ja ennen kaikkea siistiä! Suihkussa ei tarvitse pitää läpsyjä, lattiat ei oo likaisia eikä tiskejä ole joka paikka täynnä. On mahtavaa olla omien tavaroiden keskellä, matkalaukusta eläminen on yllättävän stressaavaa.

Koulukin on jo toki alkanut, ja kahden päivän poissaolo teetti yllättävän paljon töitä loppuviikosta. 10 tuntia korvattavaa kahden päivän takia! Helvata. Noh, tämä onkin kolmosen syksy, karsintakierros jossa otetaan luulot pois.
Eka testi on ensi viikon torstaina soluvaurioiden mekanismeista patofysiologisten prosessien pohjana. Että näin. Sain alueen luettua tänään mutta se pitää yrittää ehtiä lukea ainakin kaksi kertaa vielä ennen torstaita. Viron kieli hidastaa ja hankaloittaa syvällistä ymmärtämistä kuitenkin vielä aika paljon.

Jos koulu onkin stressaavaa niin onneksi ainakin miun uusi ryhmä vaikuttaa ihan supermukavalta! Kaikissa muissa ryhmissä on kaksi tai kolme suomalaista, mutta mie oon ihan yksin virolaisten keskellä. Ja hyvä niin! Nyt tulee oikeesti tutustuttua ryhmäläisiin nopeasti ja varsinkin kieli taipuu nopeammin kun ei vaan voi tarkistaa ja kysellä asioita suomeksi.
Menin torstai-iltana ryhmän bileisiin (teemana 90-luku, musiikkiin ja vaatetukseen oli panostettu! Erityismaininta Annille Power Rangers –asusta (mopokypärässä tuli taatusti kuuma) ja Andreksille Xena –lookista) ja oli kyllä kivaa! Yks ryhmän pojista kysyi illan aikana että ”kas sa oled nagu puhas soomlane?” Ööh, joo, ihan suht puhdas suomalainen tässä, kiitos kysymästä…?? Puhuin kuulemma viroa niin hyvin että se mietti onko miulla täältäpäin sukujuuria. Se oli ehkä illan hienoin hetki. :)

Tarttoon kuuluu hassuja pieniä ilahduttavia asioita, jotka tekevät tästä kotoisan paikan. Niin kuin esimerkiksi koulumatkan varrelle jäävä talo, jonka pihassa löntystelee aina iso sekarotuinen koira. Koira on nimetty Borikseksi, ei hajuakaan miksi. Ekalla ollessa Boris tuli aina räyhäämään ja rähisemään portinpieleen kun siitä kulki oli, nykyisin se useimmiten vaan tuijottelee laiskana koppinsa katolta. Mietimme jo viime keväänä miten vanha Boris mahtaa olla, ikä selvästi painaa. Siksi olinkin ihan tosi iloinen kun bongasin Boriksen keskiviikkona kouluun mennessä. Vanha herra on vielä voimissaan! :) Oon kuitenkin nähnyt Boriksen melkein joka koulupäivä jo kahden vuoden ajan ja se on yhtä olennainen osa miun koulumatkaa kuin Konsumin lämpömittari, josta voi aina tsekata miten helkkarin kylmää sitä taas tänä aamuna olikaan.
Toinen pieni suuri ilonaihe on se, että Konsumista saa nykyisin kikherneitä tölkissä. Rakastan hummusta ja teen herneistä muutakin ruokaa (kuten erinomaisia kikherne-feta-pihvejä perjantaina), joten on ihan juhlaa ettei enää tartte lähteä Kaubamajaan asti niitä hakemaan.

Viikonloppu ei tällä viikolla tullut kyllä yhtään liian aikaisin! Kun edellinen viikonloppu meni Wienissä huidellessa ja torstai-iltakin kotibileissä, univelkaa oli melkoisesti. Perjantai-iltana nousi vähän kuumettakin, johtui varmaan osakseen siitä että kävelin perjantaina tuulessa ja sateessa Lõunakeskukseen shoppailemaan ja Wienissä hankitulla kurkkukivulla oli varmasti myös osuutta asiaan. Viikonloppu onkin tullut nukuttua kuin pieni murmeli ja loppuaika on sitten mennyt opiskeluun ja Sherlockin kattomiseen, josta pitää nyt vielä vähän hehkuttaa.

Sherlock (suomessa esitetään nimellä Uusi Sherlock, ainakin eka tuotantokausi on tullut yleltä) on siis BBC:n sarja, jossa kyseisen salapoliisin seikkailut on siirretty nykyaikaan. Sarjan käsikirjoittajat ovat yksinkertaisesti neroja! Juonet tunnistaa kyllä, mutta niissä on hyvää twistiä ja erinomaista modernisointia. Ja näyttelijät on aivan valtavan hyviä, loistavia. Jos rupeen kertomaan sarjasta enemmän, käytän vaan kaikki ylisanat loppuun tosi nopsaan, joten sanonpahan vaan että kattokaa se!!
En oo ollut mistään sarjasta näin kikseissä sitten Life on Marsin (joka pitäisi ehdottomasti kattoa uudestaan, jos vain suinkin olisi aikaa… Ensi keväänä ehkä?). Molemmissa tuotantokausissa on muuten vain kolme puolentoista tunnin jaksoa, joten katsomiseen ei mene paljoakaan aikaa. Itse tosin hartaasti toivoisin että jaksoja olisi ainakin tuplasti enemmän. Onneksi kolmas tuotantokausi on tulossa.

Sellaista siis kuuluu. Saapa nähdä milloin ehtii taas kirjoittelemaan. Prioriteetit on tänä syksynä vähän muualla, mutta usein se menee niin että kun tekee paljon, on myös tehokas monella eri alueella. Ehkäpä blogi siis päivittyy vielä ennen helmikuuta… Vaatame. :)

Jul. 17th, 2012

piikit

Kesäkuulumisia

Paljon on taas aikaa kulunut viime päivityksestä, mutta mitäpä tuosta. Päätin että kirjoitan blogiin seuraavan kerran vasta kun en ajattele sitä taas yhtenä velvollisuutena, joka pitäisi hoitaa, vaan oikeasta kirjoittamisen halusta. Nyt mieli on sen verran kirkas ja olo levollinen että kirjoittaminen tuntuu mukavalta. :)

Samaa en valitettavasti voi todeta töissä, väikkärin viimeisen jutun kirjoittamisen aloittaminen on ollut työn ja tuskan takana. Luotan löytäväni jonkun vaihteen silmään tässä pikkuhiljaa, mutta ensimmäiset kaksi ja puoli viikkoa on kyllä olleet yhtä pööpöilyä. Jestas sentään.

Tartto ja talvi alkavat pikkuhiljaa kuulua omissa ajatuksissa yhteen. Ajatus sinne paluusta syksyllä tuntuu tosi luontevalta. Jos kyseessä ei olisi pelätty, kammottu ja ahdistava kolmosen syksy, odottaisin innolla. Nytkin itse kaupunkiin on kyllä kiva päästä takaisin (ja omaan kämppään myös!) mutta tulossa oleva työtaakka ei suuremmin houkuttele. Noh, sitä ehtii murehtia myöhemmin.
Yhtä vahvasti kuin Tartto ja talvi, myös Helsinki ja kesä alkavat muodostaa kokonaisuuden. Keskuspuistossa pyöräily, hiljaiset työpäivät kaikkien muiden ollessa lomalla, ultimaten pelaaminen tiistai-iltaisin (oli taas niin kivaa että!!), viikonlopun reissut kotiin ja kavereitten luokse ympäri Suomea, pyykkivuoroista tappelu pesutuvassa, jättimäinen Kannelmäen Prisma josta saa littanapersikoita ja aprikooseja, keskustan turistit ja 10-kirjaston mahtavat valikoimat, kommuunissa roikkuminen ja kaikki kaverit, joita ei ehdi lukuvuoden aikana nähdä kuin vilaukselta. Jäätelöä, limekaljaa, karpalolonkeroa ja valkoviiniä unohtamatta. :)

Viime viikonloppuna juhlittiin Soilin ja Jukan häitä Tampereella ja Pirkkalassa. Hämäläiset juhlat erosivat savolaisista kolmessa suhteessa:
1)Ihmiset oli niin hiljaa! Tosi rauhallinen meininki kun on tottunut omaan toistensa päälle puhuvaan/huutavaan sukuunsa…
2) Ruuan kanssa ei ollut karjalanpiirakoita. En muista olleeni ikinä itäsuomalaisissa juhlissa joissa ei ois tarjottu karjalanpiirakoita. En koskaan. Mutta semmosia rieskasia oli, ne oli kyllä hyviä. :)
3) Popeda oli instant-hitti tanssilattialla loppuillasta. Ja ihmiset osasi laulaa mukana. Mie en ees tunnistanut niistä biiseistä kuin Pitkän kuuman kesän…

Extrapisteet siitä, että juhlissa oli meidän opiskeluaikojen klassikkoboolia eli vihreää juomaa! Tuli elävästi mieleen Harjulla pidetyt fuksirastit, monet etkot ja kotibileet… :D

Ensi viikonloppuna sitten taas Savoon nauttimaan kulttuuria Lentävän Hollantilaisen muodossa ja sitten fiilistelemään mustikkametsään ja mökille. Kyllä kelpaa. :) Työt vähän painaa ja univelkaakin tuppaa välillä olemaan mutta on kesä kyllä kivaa aikaa.

Loppuun vielä kirja- ja musiikkisuosituksia. Oon lukenut viime aikoina erinomaisia novellikokoelmia. Tove Jansson ja Tsehov eivät yllättäneet (olivat siis odotetusti loistavia), mutta Wladimir Kaminerin Ryssändisko pääsi sen tekemään. Tyyppi on siis muuttanut Berliiniin Moskovasta Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin ja kirjoittaa lyhyitä, kepeitä ja erittäin tarkkanäköisiä huomioita elämästään ja ystävistään Berliinissä. Hauskin kirja mitä olen lukenut aikoihin.
Luin myös Jhumpa Lahirin esikoisteoksen Tämä siunattu koti, novellikokoelma siis sekin. Se oli valtavan hyvä!! Kieli oli niin hiottua ja kaunista ja tarinoissa oli paljon kerroksia. Ihanaa lukea kirjoja, joita ei malta laskea kädestään kun tarina ja kieli ovat niin kiehtovia ja pitävät otteessaan. Tähän sarjaan menee myös sunnuntain ja maanantain välisenä iltana ja yönä lukemani Frank McCourtin kirjoittama Seitsemännen portaan enkeli. Miun piti vaan alottaa sitä vähän, ja sit luinkin sen kokonaan (aikavälillä 20-03). Kiva oli herätä maanantaiaamuna töihin. Mutta se oli kyllä sen arvoista.

Loppuun sitten vielä pieni musiikkisuositus: japanilainen pianisti nimeltä Yiruma. Bongasin The River Flows in You –biisin yhdestä blogista ja ihastuin ikihyviksi. Sitten huomasin että sitä biisiä oli käytetty Twilightissa! Voi mörkö, voinko digata biisiä jota teinitytöt kuuntelee haaveillessaan jostain Edwardista… Möh. No, biisiä vielä muutaman kerran kuunneltuani päätin viis veisata Twilightista ja kaivoin tyypin kokoelmalevyn netistä. Suosittelen!! Tosi kaunista, aika romanttista pianomusiikkia. Päättäkää ite mitä mieltä ootte: http://www.youtube.com/watch?v=F-4wUfZD6oc

May. 9th, 2012

piikit

Kisaväsymystä

Viimeisiä normaaleja kouluviikkoja viedään. Huh huijaa. Vaikka sekaan on mahtunut paljon kaikkea kivaa, kuten siskon vierailu ja erinäisiä iltarientoja ja suloinen koiranpentu, alkaa kokonaisfiilis olla aika ryytynyt. Tällä viikolla on ja tulee olemaan kolme koetta ja kaksi esitelmän pitoa survottuna neljään päivään. Tänään oli viimeinen fysiologian välitentti, huomenna viimeinen viron testi ja maanantaina viimeinen mikrobilsan välikoe. Eilisestä kymmenen tunnin koulupäivästä KUUSI TUNTIA oli esitelmien pitoa. Iltapäivän neloistunnilla aika tuntui oikeasti pysähtyvän. Ens viikon torstaina napsahtaa sitten jo viron loppukoe eli eksami ja sitten alkaakin se viimeinen puristus, joka kestää kesäkuun puoleenväliin asti. Päälle kaikki työjutut. Jaksaa jaksaa!!

Lukuintoa eivät ainakaan fysiologiassa ole suuremmin nostaneet epäselvät materiaalit ja kertauskysymykset, joihin ei löydy vastausta kuin yhdestä, 1200-sivuisesta fysiologian opuksesta. Eilisilta meni tankantessa hermoston toimintaa kolmesta eri oppikirjasta, muistiinpanoista, viime vuoden anatomian ja histologian materiaaleista (kyllä söi naista kaivaa vanhoja matskuja esille) ja vielä vähän kertailua Galenoksesta. Aamuyön tunteita motivaatiomekanismeja opetellessa motivaatio ei varsinaisesti ollut huipussaan. Mutta sekin paska on nyt tehtynä. Jes.




Fysiologian proffan luennot = epäselvien luentoslaidien kauhugalleria. Mie tekisin ite paremman kännissä väärällä kädellä. Jestas.

Viime vuoden merkinnöissä kirjoitin koko ajan koulusta. Nyt tuntuu, että oikein yritän vältellä aihetta. Riittää, että se vie leijonanosan miun valveillaoloajasta, en halua ajatella opiskelua koko aikaa vaan haluaisin kirjoittaa kaikesta muusta. Sääli, että sitä muuta on usein tarjolla niin vähän (siis jos töitä ei lasketa).

Mutta nyt repäisen ja lähden ilta-aurinkoon kevään ensimmäiselle lenkille! Saapa nähdä miten rapakunnossa sitä talven jäljiltä onkaan... Tartossa on kevät kauneimmillaan ja siitä pitää nauttia, oli kokeita tai ei. :)

Apr. 29th, 2012

piikit

Tallinnan helmiä

Onpahan taas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä! Oon keräillyt nyt keväällä kuvia ja mietteitä jutuista, joista ehdottomasti pitää kirjoittaa blogiin, mutta en oo sitten ikinä saanut aikaiseksi/ehtinyt kirjoittamaan. Mutta nyt yritän pientä ryhtiliikettä ja täydennän kevään kohokohdat tänne toukokuun aikana. Jos ehdin. :)

Tallinna on ollut miulle lähinnä Tarton ja Helsingin väliin jäävä kauttakulkupiste, jossa matkustamismuoto vaihtuu bussista laivaan. Oon viimeksi viettänyt päivän Tallinnassa marraskuussa 2009 kun käytiin pyörähtämässä siellä kavereitten kanssa.

Yhden yön Tallinnan reissu Henkan ja Eepun kanssa olikin siis tervetullut muistutus siitä, että Suomenlahden etelärannallakin on aika kiva kaupunki, johon tutustumiseen kannattaa jatkossa panostaa. Ja että Tallinna on muutakin kuin vanha kaupunki, joka on täynnä suomalaisia turisteja! Oli huvittavaa miten ravintoloissa tarjoilijoiden pasmat tuntuivat menevän sekaisin kun suomea keskenään puhuva seurue tilasi ruuat sujuvalla virolla. :)

Tällä reissulla parasta Tallinnassa oli kuitenkin ehdottomasti Jazzkaar -festarit, ja perjantai-illan pääesiintyjä The Brand New Heavies. IHAN MIELETÖN KEIKKA!! Tanssittiin eturivissä koko kaksi tuntia kuin pienet puput. :D Mahtavaa jammailu/bilemusiikkia ja oli niin hienoa nähdä bändi ihan vierestä. Loistavan musiikin lisäksi oli kivaa seurata miten hauskaa niillä oli lavalla. Vaikka ne on vetäneet suurinta osaa noista biiseistä jo varmaan kakskymmentä vuotta, keikassa ei ollut rutinoitumisen makua. Olin ihan hiestä märkä keikan jälkeen, onneks oli vaihtovaatteet farkkuja myöten mukana!

Yö vietettiin halvimmassa hostellissa joka löydettiin (just vanhan kaupungin eteläpuolella) ja paikka oli yllättävän kiva ja siisti. Ainoa pitkä miinus oli huonekavereiksi sattuneet 8 brittijätkää jotka tulivat nukkumaan viiden aikaan aamuyöllä ja möykkäsivät ainakin tunnin ennen sammumista (meidän enemmän ja vähemmän kohteliaista, please be quiet, be quiet, SHUT UP! -kehotuksista huolimatta). Voi elämä... Mutta jos yösija maksaa kympin niin ei siinä voi ihmeitä vaatia.

Lauantaiaamu korvasi kuitenkin kaikki yön puutteet, aurinko paistoi ihanasti ja kaupunki näytti kauniilta. Pienen hortoilun jälkeen löytyneestä ruokakaupasta hankitun aamiaisen ja take-away kahvien kanssa oli mahtavaa kiivetä Toompean päälle piknille ja katsella alla aukeavaa Vapauden aukiota ja ihanasti kukkivia tulppaaneja. Oli niin lämmin ettei tarvinnut takkia ja tuulenvire kuivatti suihkun jäljiltä märän tukan. Se piknik oli sellainen pieni täydellinen hetki elämässä, ei mihinkään kiire ja ihanan rauhottunut olo. Bliss.

Bussimatka takaisin Tarttoon sujui keneltä mukavasti keneltä ei... Henkan vieressä istui ihan kamala umpikännissä ollut virolaismies joka kaatoi lonkerot sen syliin. JA sen jälkeen suihkutti jotain partavettä sen päälle ettei sen paita haisisi pahalle... Uaah! Oli aikamoinen dunkkis. Tarttoon kuitenkin selvittiin viiden aikaan iltapäivällä ja ilta menikin sitten nukkuessa.

Tallinna vaikuttaa kyllä tämän reissun jälkeen aika houkuttelevalta kohteelta johon olisi kiva lähteä vaikka viikonlopuksi. Pitäisi vain ottaa selvää mitä kaikkea nähtävää on vanhan kaupungin ulkopuolella ja lähteä vaikka seikkailemaan vähän lähiöihin. Nykyisin pärjää jo kielen kanssa niin hyvin, että "tutkimusmatkailu" olisi suht helppoa. :)

Feb. 27th, 2012

piikit

Vihreä kieli ja siniset villasukat

Sain viikonloppuna kolmannet villasukat tehtyä! Jee, vähänks oon hyvä! :) Hienot tuli vaikka ite sanonkin.



Villasukkien lisäksi seuraa ovat viikonloppuna pitäneet kipeä kurkku ja biokemian muistiinpanot. Kurkkuun koskee vieläkin (jo viidettä päivää! Mitä ihmeen superflunssaa se on kehittämässä??) mutta biokemman koe on onneks jo ohi. Sitruunahappokierrot ja muut kaverit tuli opeteltua ulkoa, jälleen kerran. Muistan kun Jyväskylässä tuuletin vuonna 2005 kun sain biokemman cumun tehtyä, että ei koskaan enää tartte moista jauhaa... Never say never.

Kun ruikutin kurkkukipuani kavereille Jukka tarjoutui kurkkaamaan kurkkuun. Diagnoosina punoitusta mutta ei onneksi katteita. Ei varmaankaan siis mitään angiinaa kuitenkaan, onpahan vaan turkasen kipeenä. Lisähuomiona oli ”Tuo siun vihree kieli on kyllä vähän jännä.” Huvittavaa on että väritys oli peräisin kaksista erilaisista kurkkukarkeista, joista toiset olivat keltaisia ja toiset sinisiä. Punaisista ja sinisistä karkeista saisi varmaan tyylikkään liilan kombinaation. :)

Kurkkukivun ja biokemman lisäksi viikonloppuun mahtui myös leffailta, elokuvana Kubrickin Avaruusseikkailu 2001. Oli kyllä aikamoisen hämmentävä kokemus, en tajunnut viimeisestä puolesta tunnista yhtään mitään. Mutta lavastus ja kuvaus oli kyllä ihan käsittämättömän hienosti toteutettu! 60-luvulla kun ei paljon tietokoneita tehosteiden tekemisessä käytetty. Voi ainakin tämän jälkeen sanoa nähneensä kyseisen klassikon vakkei siitä mitään tajunnutkaan. :)

Elämä Tartossa on solahtanut takaisin tuttuihin opiskelu-uomiinsa. Kokeita, esitelmiä, viron kryptisiä tehtäviä ja sanaston jauhamista. Keväästä tulee selvästi rankempi kuin viime syksystä, kokeita tuntuu olevan reippaasti enemmän ja eksamien läheneminen saa opettajissa aikaan ihan uusia kierroksia. Kevään pieninä kursseina on tällä kertaa tosi kivoja aineita: terveyden edistämisen ja lääketieteellisen sosiologian kurssi ja perhelääkäri-kurssi. Perhelääkäri (viroksi perearst) vastaa Suomen terveyskeskuslääkäriä, mutta eroaa siinä suhteessa että kaikkien pitää rekisteröityä yhdelle tietylle lääkärille jonka kanssa asiansa jatkossa hoitaa. Kurssilla päästään ensi kuussa muutamaksi tunniksi perhelääkärin vastaanotolle ja parina viime viikkona on harjoiteltu ihan perusterveystarkastuksen toimenpiteitä, kuten verenpaineen mittaamista (pulssin löytäminen käsivarresta voi olla yllättävän hankalaa!), tehty sokeri- ja kolesterolipikatestejä, kateltu toistemme korvia ja mitattu keuhkofunktioita. Tosi kivaa kun pääsee oikeasti tekemään jotain käytännöllistä. Aika lailla käsityöpainotteiseen ammattiinhan tässä ollaan lopulta valmistumassa (vaikka sen helposti välillä unohtaa tentteihin päntätessä).

Opiskelun vastapainoksi oon tehnyt myös pikkusen töitä viime aikoina. Maaliskuun puolessa välissä on tulossa kauan odotettu Saariselän kongressi (lentoliput tuli jo!) ja tänä perjantaina olisi tarkoitus mennä Helsinkiin töihin tekemään posteri (eli esittely omasta tutkimuksesta) kuntoon. Kongressin ohjelma on ihan superkiinnostava ja on ihan mahtavaa päästä Lappiin, joten maltan tuskin odottaa. Apurahahakemuksetkin on tälle keväälle saatu purkkiin, joten nyt vaan odottelemaan tippuisiko jostain jotain ropoja… Olisi kivaa saada kesälläkin vähän rahaa.

Niin kiva kuin pieni breikki opiskelusta olikin, taitaa olla aika palata takaisin viron tehtävien pariin. Sydämen toiminta ja sairaudet, here I come.

Feb. 6th, 2012

piikit

Kästöitä

Eipä mennyt tänä vuonna talviloma hukkaan - opin nimittäin miten sukka neulotaan! Täytyy todeta että oon vieläkin aivan häkeltynyt siitä miten helppoa kantapään teko on (varsinkin silloin kun joku on neuvomassa koko ajan vieressä ja selittämässä mikä idea milläkin työvaiheella on). Kiitokset siskolle asiantuntevasta opastuksesta. :)



Ensimmäinen itsetehty sukkapari! Huomaa hieno kiertyvä joustinkuvio joka jatkuu sukan päällä kärkeen asti. :)

Innostuksissani tekaisin sitten toisenkin parin sukkia ihan vain vahvistaakseni uusia, juuri opittuja taitoja. Raitalankaa oli alle kerä joten sukista tuli hyvin lyhytvartiset. En jaksanut myöskään tehdä kummempia kuvioita, raidoissa on tarpeeksi ilmettä itsekseenkin.



Tällä hetkellä on sitten menossa kolmas pari vaaleansinisestä langasta. :D Eka sukka on kantapäässä menossa. Kuvia todennäköisesti seuraa myöhemmin.

Tiina oli tehnyt meille siskoille ja äitille ihan valtavan hienot polvisukat. Tälläisiin luomuksiin mie en varmasti yllä vielä vuosiin. Erityispisteet allekirjoittaneen paksuja jalkoja ajatellen tehdyille pohjelevennyksille. Kuva jouluaatolta:



Katrin valmistumista juhlittiin ja Katria lahjottiin tammikuussa hienolla käännöskukka-t-paidalla. On se semmonen kukkanen koko tyttö. <3 (paidan idea oli Tiinan, suunnittelusta mie otan osan kunniasta ja toteutuksessa oli apuna pieni painoliike Eerikinkadulta).




Viimeinen mutta ei suinkaan vähäisin räpellys tapahtui tutusmalla sokerimassan ja päällysteen taikomiseen ukin ja mummon 60-vuotishääpäiväkakkuun. Tyypit on olleet 60 vuotta naimisissa. Ihan mieletöntä. Mummon toinen nimi ja lempikukka on orvokki, joten yritin jäljitellä jotain sen tapaista myös koristeeksi. Ensikokeiluksi tulos oli vallan onnistunut ja kakkukin hyvää. :)




Nyt on sitten lomat vietetty ja paluu arkeen iski tänä aamuna biokemian praksin muodossa. Huomenna koulua onkin jo sitten 10 tuntia, huh huijaa. Tartossa on kyllä tosi kaunista, mutta samalla ihan helkkarin kylmää. Aamulla -22 ainakin herättää, jos ei muuta. Ja onneksi miulla on nyt käytössä Irlannista ostettu paksu villapaita ja Tverin torilta hommattu ylipaksu villapipo, Marinan äidin neulomasta kaulaliinasta puhumattakaan. Kaupunki myös tuoksuu vienosti savulle (puulla ja turpeella lämmitetään täällä vielä tosi paljon) ja saa miut kaipaamaan partioleirille. Ehkäpä ensi kesänä? Sitä ennen on vielä melkoiset määrät fysiologiaa, mikrobilsaa ja biokemmaa opeteltavana. Mutta nyt syömään kavereitten kanssa. Hupi ennen työtä aina kun deadline ei ole seuraavana päivänä. :P

Jan. 10th, 2012

piikit

Töitä ilman tuskaa (kerrankin!)

Hyvä olo töissä. Viime kerrasta on niin pitkä aika, että ei meinaa muistaa että tällaista onkaan. Note to self: tee jatkossa töitä vain levänneenä!! Nuku viikko ennen kuin edes harkitset töihin menoa lukukauden jälkeen. Käytännössä tämän tarkoittaa siis kahta viikkoa lomaa, koska eka viikko menee vaan räpeltäessä ja ylikierroksilla (sinänsä hyvä moodi esim. jouluvalmistelun aikana). Onneksi välipäivinä ehti pitää kunnon lörväysjakson. Kun nukkuu vuorokaudesta jonkun 15-16 tuntia niin pikkuhiljaa akut ehtii latautua. Ihan uskomatonta kun ajatus oikeasti juoksee. En muista näin hyvää fiilistä edes viime kesältä. Mahtavaa. :)

Paitsi että oma pää toimii, töissä on muutenkin mennyt mukavasti. Näin pomoa pitkästä aikaa ja sain taas vähän boostausta oman ykkösjutun diskua varten. Oon ollut aivan jumissa sen kanssa, olo on ollut kertakaikkisen jumittava ja tyhmä kun kirjoitus ei vaan suju. Niinpä oli oikein lohduttavaa kuulla, että diskun kirjottaminen on muillekin tosi hankalaa (varsinkin kun aihe on tosi kliininen ja miulla edes kliinisen opiskeluvaiheen alkuun on vielä vuosi aikaa, kuten pomo muistutti) ja että oon kuitenkin muiden mitta-asteikoilla saanut syksyllä aikaan jotain (omasta mielestäni oon lähinnä polkenut paikallaan). Lisäksi ensi kesäksi taitaa nyt olla vähän palkkarahaa tiedossa, joten apurahoista ei keväällä tartte stressata ihan hulluna.

Tää työviikko on ollut jännä myös sen takia, että aloitin uuden projektin THL:ssä ihan uusien ihmisten kanssa ja uudessa työpisteessä. Sain kyllä varmaan jonkinasteisen trauman gradunteosta, koska oon vieläkin tosi arka jos miun pitää tehdä analyyseja uusien ihmisten kanssa. Gradua tehdessä olin koko analyysi-vaiheen aivan pihalla ja –mikä pahempaa – koko ajan muiden tiellä kun kyselin niiltä tyhmiä. Siellä jatko-opiskelijat, joiden ois pitänyt ohjata ja neuvoa eivät edes sanoneet huomenta kun tulin huoneeseen. Suhteellisen rankka syksy sekin… Mutta jos jotain siitä oppi niin ainakin sen, että ite yritän perehdyttää kaikki uudet ihmiset hyvin töihinsä (oon opettanut jo ainakin viis tyyppiä meidän ryhmän tavoille ja suunnitellut niitten töitä. Jestas.) ja ennen kaikkea käyttäytyä hyvin ja ottaa kaikki huomioon. Asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Mutta nyt täällä THL:ssä miulla on tosi kiva perehdyttäjä, joka on varannut miun opastamiseen ja analyyseissä auttamiseen kaksi viikkoa omaa aikaansa! Wow… Ja tänäänkin oon yllätyksekseni huomannut että oon osannut tehdä tarvittavia analyysejä uudella datalla. Vitsi miten palkitsevaa. :) Huomenna katellaan alustavia tuloksia (jotka näyttää kyllä melkoisen kummallisilta, hmm…).

Noh, semmonen työpostaus tällä kertaa. Ketään ei varmaan kiinnosta, mutta tää on kyllä enemmän päiväkirja kuin mikään kunnon blogi. :) Kohta ratikalla kohti Eerikinkatua ja Tiinan kämppää. Yllättävän hyvin ollaan kyllä mahduttu olemaan jo viikko 19 neliön yksiössä… Petarilla nukkuminen on tosin vähän kulmikasta ja kämpässä kylmä, mutta kolme peittoa ja kahdet villasukat auttaa paljon.

Dec. 8th, 2011

piikit

Pahin ohi

Siis tältä syksyltä koulun suhteen. Eilen oli siis immunologian loppukoe. Eihän se nyt hyvin mennyt (parissa päivässä ei kuitata puolen vuoden laiskotteluja ja tekemättä jättämisiä), mutta kyllä se läpi menee. Täysin metsään menneistä tärpeistä, rillutellessa menneestä edellisestä viikonlopusta ja päälle painaneesta flunssasta huolimatta. Jos saan C:n oon tosi tyytyväinen! Ens viikolla pitäisi selvitä... Immunologiassa oon ekaa kertaa törmännyt yhtä vaikeeseen aiheeseen kuin kvantitatiivinen molekyyligenetiikka. Ihan sairaan vaikea aihepiiri! Hirveen spesifiä, kauheesti yksityiskohtia eikä mitään aikaisempaa pohjaa, jota voisi käyttää hyödykseen (paitsi tietysti labramenetelmät nyt tiesin kaikki etukäteen). Paljon vaikuttaa tietysti se, että kurssi oli huono; liikaa vaihtuvia luennoitsijoita, kurssin rakenne oli epälooginen ja vaadittu tiedon taso tosi korkea. Mutta nyt se on ohi! Mikä helpotus!!

Viisi koulupäivää ja viisi koetta jäljellä. Kaksi loppukoetta; lääketieteen teorian ja etiikan loppukoe huomenna (aloitan lukemisen heti kun oon kirjottanut tään blogipostauksen) ja biostatistiikan ja epidemiologian loppukoe ens keskiviikkona (menee perstuntumalta, en oo tehnyt sitä varten mitään). Sitten on vielä maanantaina biokemman koe hormoneista, mikrobilsan koe kaikista syksyn asioista tiistaina (monivalintaa, jee!) ja torstaina fysiologian koe, hormoneista sekin. Eli biokemma ja fysiologia on käytännössä sama setti mutta vähän eri vinkkelistä. Helppo nakki. Tai katotaan millä fiiliksillä oon ens torstaina. :D

Ja sit ens viikon perjantaina Suomeen, pari päivää töitä ja JOULULOMA! \O/

Sitä odotellessa... Ja nyt lukemaan. Toivottavasti huomiseen kokeeseen ei tuu kysymyksiä mielen ja tietoisuuden määrittämisen teorioista...

Nov. 28th, 2011

piikit

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki,

Tänä vuonna toivon lahjaksi vain muutamaa juttua. Mitään turhaa (=listan ulkopuolista) ei tarvitse hommata. Jouluna parasta on nukkuminen, uusien kirjojen lukeminen, rentoutuminen, jouluvalmistelut (piparkakkutalon leipoja ilmoittautuu) ja tietysti ruoka. :) Lumiukkopiirrettyä unohtamatta. :)

Lahjatoiveet:

-Terry Pratchettin uusin kirja (Tiina tietää)
-helmalakana 120-senttiseen sänkyyn
-tavallinen lakana 120-senttiseen sänkyyn (jos kotona on joku vanha niin sekin käy oikein hyvin)
-sukkia (puolet vanhoista alkaa olla siinä kunnossa että ne pitäisi heittää pois)
-juhlapöydän konvehteja
-omega 3 kapseleita ja D-vitamiinia
-uusi matkalaukku! Semmonen isohko, muttei mikään ihan valtava. Tällä hetkellä matkalaukun pohjakangas on kulunut puhki ja vetovarsi ei toimi ja jumittaa aina yläasentoon. Rinkkakin on rikki, mutta sillä pärjää vielä. Olisi kuitenkin kiva että olisi yksi toimiva matkustusväline.
-treenikassi. Ei tarvii olla mikään hirveen laadukas tai kallis. Mutta semmonen, missä sais roudattua sulkapallokamat ettei niitä hikisiä kenkiä tms. tartteis kuljetella koulurepussa. Väritoiveina turkoosi tai pinkki tai vihree, muutkin käy. Jaanalla saattais olla tähän hyvä haisu...

Oon jo suunnitellut mitä kaikkea teen joululomalla! Haluaisin lukea Tarun Sormusten Herrasta pitkästä aikaa. Ja katsoa vihdoin True Bloodin neljännen tuotantokauden, joka on oottanut koko syksyn koneella, mutta johon ei ole vain löytynyt aikaa. Sitten oli vielä joku juttu mutta se ei ollut niin tärkee. Liiallla suunnitelmallisuudella ei oo ainakaan tätä lomaa pilattu. :D

Enää kolmisen viikkoa, kolme loppukoetta ja neljä pienempää. Jaksaa jaksaa.
Ja ensi viikonloppuna tulevat Tiina, Sanna-Orvokki ja Katri! JEE! :D

Loppuun vielä kuva toissaviikonloppuna tehdystä hienon hienosta (köh) joulukuusesta. Raukka meinaa jo romahtaa, koska itse tehty taikina, josta kuusi on tehty, on niin pehmeää... Minna luuli että kyseessä on "joulukasa", koska ei tunnistanut sitä miksikään muuksikaan. Thänks.

Previous 10